Hellenic France Polsk Russian Italy Slovak Español Belarus

Esti Dutch English Deutch Dansk Soumi Norska Svenska
 














Salem, Tukholman esikaupunki-alue, 9. joulukuuta 2000. Kello on juuri lyönyt yli puolenyön kun noin viidentoista henkilön monikulttuurinen joukkio lähestyy Säbytorgsvägenin bussipysäkillä seisovaa ruotsalaista poikaa. Juhlista tulossa oleva poika, aika lyhyt ja laiha sellainen, odottelee bussia kotiinsa.
- Vitun rasisti! Joukkio huutaa lähestyessään häntä. Vaalea, pitkähiuksinen ruotsalainen tyttö huutelee hänelle ulkomaisella aksentilla.
- Vitun rasisti! Uskallatko jäädä?! Pelottaako?!

Viikkoja ennen tapausta media oli aloittanut ruotsalaisiin patriootteihin kohdistetun vihakampanjan. Muiden asioiden lomassa he väittivät että ”oikeistoradikaalit” olivat murhanneet 6-vuotiaan ulkomaalaisen pojan Saksassa. Syytökset olivat täysin perättömiä ja myöhemmin paljastuikin että se kaikki oli valhetta.

- Hakatkaa se hengiltä! Tyttö huutaa aggressiiviselle joukkiolle, joka on jo vainunnut uhrinsa. Joukkio tietää että on hyväksyttävämpää hyökätä ihmisten kimppuun, joita he epäilevät rasisteiksi. Pari päivää aiemmin pääministeri Göran Persson kertoi yhdessä Ruotsin suurimman sanomalehden kansallismielisiä koskevissa artikkelissa että ”me murskaamme heidät”

Tämä monikulttuurinen nuorisojengi on tänä yönä päättänyt tehdä Perssonin sanoista totta.

Kun pahoinpitely alkaa, nuori poika välittömästi ymmärtää hänen heikon asemansa; hän on yksin puukepein ja muilla esineillä aseistautunutta verenhimoista joukkoa vastaan. Hän yrittää hakeutua turvaan heittäytymällä ohikulkevan auton konepellille. Poika anelee kuljettajalta ”pyydän, auta minua” toivoen että kuljettaja vie hänet turvaan. Yksi jengiläisistä huutaa jotakin auton kuljettajalle ja samantien kuljettaja yrittää tiputtaa pojan pois ajoneuvonsa päältä ajelemalla edestakaisin. Nuori poika rimpuilee henkensä edestä joukkion repiessä hänet auton päältä maahan. Auto ajaa pois ja hakkaaminen jatkuu.

Nyt hakkaaminen kiihtyy, jengi potkii ja hakkaa poikaa laudoilla päähän ja ympäri kehoa. Hetkisen kuluttua hän makaa lähes elottomana ojassa. Yksi hyökkääjistä ottaa 1,5 metriä pitkän laudan ja hakkaa sillä toistuvasti pojan päähän eikä lopeta ennen kuin paikalle sattunut teinityttö huutaa hysteerisenä ja anelee häntä lopettamaan. Yksi pahoinpitelyyn osallistuneista tytöistä huutaa protestoivalle tytölle että ”tuo rasisti ansaitsee sen” ja lautaa pitävä jengiläinen kohottaa aseensa uhkaavasti silminnäkijää kohden.

Tässä vaiheessa eräs jengiläisistä, joka oli aiemmin poistunut paikalta hakeakseen isoveljensä paikalle, palaa takaisin. Hän alkaa pomppia lähes hengettömän uhrinsa pään ja niskan päällä. Paikalle saapunut vanhempi veli on tullut hoitamaan yhden näistä vastenmielisistä rasisteista, jotka murhaavat ”pieniä lapsia” ja ovat uhka ”demokratialle”. Nyt hän tuntee raivonsa kiehuvan yli.
- Pois tieltä, minulla on veitsi! Hän huutaa innostuksesta juosten samalla yhä elottomammalta vaikuttavamman nuoren pojan luokse.

Muut jengiläiset tekevät tilaa Khaled Odehille, joka istahtaa maassa makaavan pojan selän päälle. Hän lyö veitsellä poikaa selkään ainakin neljä kertaa ennen kuin terä katkeaa. Sitten Khaled ottaa pojan päästä kiinni vasemmalla kädellään ja vetää sitä taaksepäin.

Khaled tuntee suurta vihaa nuorta, pahoinpideltyä, poikaa kohtaan. Poikaa, jonka hän tietää uhkaavan demokratiaa, poikaa joka murhaa pieniä lapsia, hän tietää että tämän nuoren pojan täytyy tuhoutua. Joten Khaled päättä mitä tehdä. ”Minä tapan hänet”. Nämä sanat menevät hänen ajatustensa läpi samalla kun hän työntää veitsen puolikkaan pojan kaulaan.

Tyytyväisenä siitä että hän on vapauttanut yhteiskunnan rasistista hän nousee ylös jaloilleen. Hänen käsiään peittävä veri on yhä lämmintä. Khaled katselee ympärilleen ja huutaa häntä ympäröiville ihmisilleen että kukaan heistä ei ole nähnyt häntä. Tämän jälkeen hän säntää sankarina pois paikalta veljensä perässään. Loput joukkiosta hajaantuvat omille teilleen ja katoavat. ”Murskaa rasismi!” joku heistä huudahtaa pimeydestä.

Mutta Khaled Odeh on nähty. Brutaalia pahoinpitelyä todistanut ruotsalainen tyttö lähestyy poikaa kyyneleet silmissään. Pahoinpitelyn uhri yrittää nostaa päätään, mutta epäonnistuu. Pojan vaatteet ovat kaulavaltimosta pumppaavan veren tahrimat. Hän epätoivoisesti yrittää hengittää mutta hänen suustaan pääsee vain pieni äännähdys kun hänen päänsä osuu jälleen ojan pohjalle. Daniel Wretströmin elämä hiipuu vaikka tyttö epätoivoisesti yrittää pelastaa hänet.



Joten noustaan ylös ja kunnioitetaan Daniel Wretströmin muistoa Salemissa vuonna 2002!

Marssi pidetään joulukuun 7. päivä kello 16:00.
Lisätietoa ulkomaisille vierailijoille osoitteesta : kontakt



Read the article about the memorial march for Daniel Wretström in Salem 2002 [ Click here ]

Watch video footage from the memorial march for Daniel Wretström in Salem 2002 [ Click here ]

"Daniel Wretströms eftermäle" är en minnesskiva tillägnad Daniel där en del av vinsten går till Salemfonden. Beställ skivan från Nordiska förlaget.

En av låtarna på skivan spelades även på minnesstunden för Daniel som hölls en vecka efter mordet. Låten, som heter Till minne av Daniel Wretström, kan du lyssna på genom att [ klicka här ]

Om ni vill länka till Salemfonden, använd då gärna någon av våra banners som du kan hitta genom att [ klicka här ]

 


 

Sitemap